Jouluvalmistelujen parissa aika on mennyt kuin siivillä. Ne ovatkin pitäneet minut niin hyvin vauhdissa, etten ole ehtinyt kirjoittaa tänne taas sanaakaan, vaikka mielisi olisikin tehnyt. Tänä aamuna tilanne on onneksi rauhoittumaan päin, ja hyvältä näyttää muutenkin; kinkun saa uunista kymmenisen aikaan, jota ennen varmaan keittelen riisipuuron valmiiksi. Niitä myöten on sitten Jouluruuat valmiita, ja mekin päästään jouluiseen aamiaispöytään.
Täältä on lumet sulaneet melkeinpä kokonaan, ainakaan valkeasta Joulusta ei voi parhaalla tahdollakaan puhua, jollei ihmeitä tapahdu. Vettä on satanut, ja maa on osin sula. Osassa paikkoja sitten on niin liukasta, että saa tosissaan pelätä päänsä halkaisemista – no, milloinpa se vesi jään päällä olisi kovin pitävä yhdistelmä ollutkaan. Varoa saa niin autolla kuin kävellenkin ja ihmettelenpä tosiaan, miten nuo pyöräilijät pysyvät tuolla pystyssä.
Tämä aamu alkaa hyvissä tunnelmissa, mikä johtuu siitä, etten ole niin turkasen väsynyt. Vauva on selvästi muuttanut rytmejään ihan kunnolla, ja tämä on tietysti suunnattoman helpottavaa… kaikella tavalla.
Joulun ajan vietämme koko perheen voimin oman vanhempani luona, jonne lähdemme heti aamupalan jälkeen. Kylässä käydään sitten niin minun kuin Miehenkin sukulaisilla sitä mukaa, mitä jaksetaan… Ja eiköhän sitä sinnekin kylävieraita tule.
Tämän vuoden paras Lahja nukkuu omassa sängyssään palleroiset nyrkit pystyssä, mutta toiseksi lahjaksi toivon lämpöistä, rauhallista ja rakkauden täyteistä Joulua läheistemme keskellä.
Myös teille kaikille lukijoille ja blogitutuille haluan toivottaa
Hyvää & rauhallista Joulunaikaa!
Me käymme Joulun viettohon, palaillaan parin päivän päästä. :)
Kommentit