Huh, miten aikaisin olen hereillä. En ymmärrä taas yhtään itseäni; välillä olen niin rättiväsynyt, että voisin aivan helposti nukkua 14 tuntia putkeen – ja väsymys jatkuisi sittenkin. Välillä taas puhkun tarmoa, ja heräilen reippaasti ennen kukonlaulua mietiskelemään milloin mitäkin, pääasiallisesti jotain, mitä olisi mukava tehdä, mutta minkä toteuttaminen saa vielä toistaiseksi odottaa.

Tänään mietiskelen niin kauempana (siitä lisää myöhemmin postauksen edetessä) kuin lähempänäkin häämöttäviä tekemisiä. Ensinnäkin tänään on lauantai, ja Mies lupautui lähtemään kuusen hankintaan. Aluksi suunniteltiin ihan vain tekokuusta, mutta minua ajatus alkoi harmittaa. Tekokuusi kun on kuitenkin niin eloton verrattuna oikeaan kuuseen, joka sentään tuoksuukin kuuselta. Oma vaivansahan oikeassa kuusessa totta kai on, mutta kyllä se vain on toisin mukava, ainakin jos minulta kysytään. Mies ei sitten laittanut hanttiin, ja sovittiin, että kuusen ostossa käydään – tai Mies käy – tänään.
Tänään minun olisi myös tarkoitus siivoilla ja leipoa hieman, varmaankin lisää pipareita tulee pyöräytettyä. Muutaman pellillisen jo niitä paistoin, mutta arvatkaa vain, syötiinkö ne jo viimeistä murua myöten. Mukavahan se tietysti on, että niistä tuli onnistuneita.
 Sähköpostiin oli tullut muutama kysymys siitä, miten romanit yleensä viettää Joulua ja miten Joulua meillä vietetään. Eihän tuohon ensimmäiseen kysymykseen tietenkään voi täysin yksiselitteisesti vastata, koska jokainen viettää Joulua omalla tavallaan – kaikesta huolimatta – ja joka perheellä on omat traditionsa senkin suhteen…
Mutta, ainakin Miehen sukulaisten keskuudessa Jouluun valmistaudutaan samalla samalla tavalla, mihin itse lapsuudenkodissani totuin; siivoillaan, koristellaan pihamaata ja kotia jouluvaloin ja joulukoristein, laitetaan kuusi – moni suosii muovikuusta, koska onhan se puhtaanapidon kannalta mukavampi vaihtoehto. Hankitaan Jouluksi ja ehkä uudeksi vuodeksikin, uusia, juhlavampia, vaatteita. Hankitaan Joululahjat. Muistetaan sukulaisia ja ystäviä kirjein, kortein tai ainakin netin tai puhelimen välityksellä.
Aletaan pikku hiljaa valmistaa jouluruokia, kuka nyt mistäkin tykkää ja mitä nyt kenenkin kotona on totuttu syömään. Täälläpäin piparit, tortut, vaniljapullat sekä kuivakakut kuuluvat moneen joulupöytään. Kestosuosikeiksi voi varmasti myös sanoa kalaa, kinkkua, riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa. Laatikot ovat niin ja näin – kaikki eivät niistä pidä, joten kaikki eivät niitä laitakaan. Jos Aatto ollaan muualla kuin omassa kodissa, ei jouluruokia välttämättä laitella laidasta laitaan, yleensä kuitenkin kinkkua on löytynyt paikasta kuin paikasta…
Jouluna läheisten merkitys tietysti korostuu entisestään romaneillakin, ja Joulun aikaan kyläillään tavallista tiuhempaan. Harva Jouluna on yksin, monesti kokoonnutaan johonkin tiettyyn paikkaan (esim. suvun isovanhemmat) aattoa viettämään. Jotkut tilaa Joulupukin, jotkut jättävät tilaamatta.
Toisille Joulun merkitys on suuri etenkin uskonnollisessa mielessä, ja Joulun aikaan kuuluu sitten ehkä vielä enemmän sellaista hiljentymistä ja rauhoittumista. Joulun aikaan järjestetään paikoin erilaisia hengellisiä tilaisuuksia, ja niissä sitten käy kuka käy.
Meidän Joulun vietosta koetan kertoa tiivistetysti, jotta ei menisi jankkaamiseksi. Leiponut olen hieman, mutta oikeastaan ne leivotut asiat (kuten jo tuolla edellä sanoinkin) on jo kadonneet parempiin suihin. Lisää pitäisi siis tehdä, ja tarkoitus on valmistaa aattoon mennessä piparit, tortut, kaneliässät, maustekakku, glögikakku, sekä täytekakkukin. Tiikerikakkua harkitsen, mutten ole vielä päättänyt puolesta enkä vastaan. Joululimpusta voisi tulla hyvää, mutta voi olla, että saadaan sitä joltain muulta tai sitten ihan vain kaupasta.
Laatikoista meillä ei tykkää kumpikaan, tai ainakaan nuo kaupan tuotokset ei houkuttele. Miehen työpaikalla oli tosin vastikään pikkujoulut, ja siellä tarjotut laatikot olivat kuulemma olleet suorastaan erinomaisia, mutta ne ei kaupan tavaraa olleetkaan… Luultavasti en kuitenkaan tänä Jouluna laatikoita valmista, vaikka tavallaan ajatus houkuttelisikin. Ehkä kuitenkin perunalaatikkoa ja mahdollisesti jotain muutakin laatikkoa ostetaan.
Kylmäsavulohi ja graavilohi kuuluu meidän joulupöytään. Rosollin suhteen ei vielä mitään tietoa, mutta tietysti kinkku, puuro & soppa löytyy meiltäkin. Juomina maitoa, vettä & vichyä, ja tietysti ruokapöydän ulkopuolelle kuuluvaa limukkaa. Unohdinkohan nyt jotain?
Kuusiasia meillä hoidetaan, kuten jo kerroinkin, tänään, ja… no, koristelut verhoja ja muita joulutekstiileitä myöten on oikeastaan hoidettu.
Aattona kyläillään molempien vanhemmilla, mutta tarkoitus on viettää se aatto minun lapsuudenkodissani. Miehen vanhempien luokse pakkautuu niin paljon porukkaa, että siellä tulee ennemmin tai myöhemmin hankalat oltavat. :-) Joulupukkia me ei tilata tänä vuonna, koska Vauva on vielä niin pieni, vaan lahjat yksinkertaisesti laitetaan kuusen juurelle. Joulukirkkoon olisi mukava mennä, mutta saapa nähdä, tuleeko mentyä. Tuskin, jos se messu yöllä on, kuten joskus on ollut.
Sitten vain nautitaan Joulun sanomasta ja rauhallisesta tunnelmasta, toivottavasti valkoisista hangistakin…
Mutta, palataanpa takaisin niihin ajatuksiini, jotka tulevia puuhia koskevat. Olen jo pidemmän aikaa mietiskellyt, millä kivalla idealla voisi piristää kotia ja tehdä siitä enemmän meidän näköisen. Illalla nettiä selaillessani törmäsin pariin todella kivaan ideaan siitä, miten kehystetyistä valokuvista voi tehdä seinälle vaikka kuinka suurenkin kollaasin. Innostuin, ja tein muutaman haun lisää – ja löytyihän niitä upeita esimerkkejä.
Valokuvakollaasia en saamastani inspiraatiosta huolimatta aio tähän meidän nykyiseen huusholliin alkaa rakentamaan, vaan idea saa odotella hamaan tulevaisuuteen, jolloin toivottavasti pääsemme muuttamaan pois tästä kauhukammiosta. Lisäksi löytämäni esimerkit olivat mustavalkoisia, ja itse en oikein osaa kuvitella tekeväni kollaasia juuri mustavalkoisista kuvista. Eipä kuitenkaan sanota vielä ei koskaan, eihän sitä tiedä, miten se fiilinki asian suhteen muuttuu… :-)
Joka tapauksessa löysin siis hienoja esimerkkejä kollaasien rakentamisesta, ja häpeilemättä kopioin nuo kuvat itselleni. Lisään ne nyt tähän, jotta muutkin voivat halutessaan katsella, millaisia viritelmiä minä olen innostunut katsomaan.