Ensimmäiseksi haluan varoittaa siitä, että postaus koostuu pääosin valittamisesta.

Äh, toista korvaa särkee tuskastuttavasti. On särkenyt jo eilisestä asti, jos tarkkoja ollaan. Kipu ei kuitenkaan ole pahinta, sen minä kyllä kestän… paljon kamalampaa on sen sijaan tuo alituinen kutina, joka taitaa vähitellen tehdä minut hulluksi.
Lääkäriinhän tästä tietysti pitäisi suoria, ja olisin mennytkin, mutta sinne ei kerta kaikkiaan saanut täksi päiväksi aikoja. Päivystyksessä ruuhka taas oli sitä luokkaa, että odotella olisi saanut useamman tunnin (näin minulle kertoi hoitaja). Onhan se oma terveys toki tärkeä asia, mutta kyllä minulla nyt muutakin tekemistä on kuin tuo alituinen odottelu.
Jospa tässä nyt vain tarkkailisi tilannetta ja hakeutuisi lääkärille ihan toden teolla, mikäli oireet jatkuvat (niin kuin todennäköisesti käy).
Lisävalitusta seuraa: Olen käyttänyt jo vaikka kuinka monta päivää kauniin ruokailuryhmän löytämiseen, mutta sellaista meidän kriteerien mukaista ei vain tunnu löytyvän. Kaikki pöydät, joihin tähän mennessä ollaan törmätty, on olleet joko aivan liian pieniä, aivan liian suuria, liian kanttisia, kokonaan pyöreitä, liian massiivisen näköisiä, liian heppoisen näköisiä, rumia, huonolaatuisia, ylihintaisia, ja Luoja ties mitä muuta.
Oli miten oli, loppu tulos on joka tapauksessa se, ettei mitään sopivaa ole toistaiseksi tarttunut silmään. Eipä se niin päivän päälle ole, mutta jotenkin tällaiset pitkälliset, tuloksettomat etsinnät ottavat välillä pahkaan.
Kaikki pöydät muuten tuntuvat olevan järkiään joko
a)    114-120cm x 75-80cm mitoitettuja neljän hengen minikalustoja, joihin nippa nappa sen neljä ihmistä äheltää (Ei sovi meille, pakko olla enemmän tilaa pöydässä ihan jo siksi, että itse mahdun hameeni kanssa istumaan.)
b)    170-180cm x 85-95cm mitoitettuja jatkamatonta mallia olevia jättipöytiä, joihin taas kyllä mahtuisi, mutta joita taas ei Erkkikään tavallisen vuokrakämpän keittiöön sullo, ainakaan tässä kaupungissa. (Mikä ei taas sekään sovi meille, koska keittiössä olisi oltava liikkumistilaa siten, että siellä mahtuu tekemään muutakin kuin ahtautumaan ruokapöytään.)
Missä ovat ne keskikokoiset pöytäkalustot, voi missä?
Pohdiskelin tuossa vaatimuksiamme tuon ruokailuryhmän suhteen, ja tulin siihen tulokseen, etteivät ne kyllä mitenkään mahdottomat ole. Siis;
Ruokapöydän – ja tuolien – pitäisi vain olla joko valkoista, kirsikanväristä tai tummaa puuta, mieluiten jompaakumpaa kahdesta viimeisimmäksi mainitusta. Sen tulisi olla jatkettavaa mallia, ja sen äärelle pitäisi jatkamattomassa tilassa mahtua joka tapauksessa kuusi henkilöä (yht. neljä sivuille, kaksi päihin) ja jatketussa tilassa enemmän. Mitoiltaan pöytä ei saisi olla liian suuri eikä liian pieni, vaan noiden kahden mainitsemani mittakoon keskivaiheilta ehkäpä, ainakin pituutensa puolesta.
Pöytä ei missään nimessä saa olla pyöreä, mutta sen sijaan se voisi olla joko suorakaiteen tai soikion mallinen, mieluiten viimeisimmäksi mainittu. Pöydän jalat eivät saa olla liian massiiviset eikä pöydän osien mittasuhteet muutenkaan sellaiset, että pöytää katsellessaan toteaa sen liian kulmikkaaksi.
Tuoleissa voisi mahdollisesti olla pehmusteet helppohoitoisesta, mieluiten yksivärisestä kankaasta, mutta voisi toisaalta olla olemattakin. Pehmusteettomat lienevät lapsiperheessä kaikista parhaimmat. Tuoleissa pitäisi myös olla ne pinnat, miksi niitä nyt sanotaankaan, siis se pinna mikä yhdistää kaksi tuolin jalkaa toisiinsa ja tekee kokonaisuudesta kestävämmän.
…Niin että ei kai tällaista pöytäkalustoa nyt ihan oikeasti ole mahdotonta löytää, eihän?