Että otsaakin ottaa päähän nämä sadepäivät, joina joutuu tarpomaan helmat läpimärkinä ja hyytävän kylminä + sekä tietenkin hiekkaisina, menemään minkä kintuistaan kerkeää ja kiroamaan samalla joka askeleella miten mukavalta se hameen nilkkoihin hakkaaminen tuntuukaan.

Niin, meiltä siis hajosi auto justiinsa sopivasti näin sadepäivien kunniaksi. Tai jos tarkkoja ollaan, niin onhan se ollut jo hajalla pari päivää. En tajua autoista niin paljoa, että osaisin sanoa, mikä siihen tuli, mutta ei sillä ajamaan pysty kuitenkaan. Mies, serkkuni, toinen serkkuni, serkkuni mies, Miehen veli, Miehen toinen veli, isäni, Miehen eno sekä Miehen siskon mies kävivät kaikki katsomassa Kotteron läpi, mutta eivätpä he sille mitään osanneet tehdä. Sanoivat vain, että ”Joku tässä nyt kyllä on, mutta kannattaa viedä korjaamoon.” Näinhän se tietysti onkin, vaikka tällä hetkellä kyllä ottaa hattuun kyseinen autokorjaamokin aika raskaasti.

Lupasivat nimittäin Kotteron valmiiksi perjantaille, mutta siinä vaiheessa, kun menimme Kotteroa innoissamme (tai ainakin minä olin innoissani) hakemaan, meille sanottiinkin että valitettavasti auton korjaamista joudutaan odottelemaan ainakin tiistaille saakka. Ymmärränhän minä tietysti, ettei kaikki mene aina ihan kuin elokuvissa, mutta kyllä se silti jotenkin ärsyttää.

Vaikka jos rehellisiä ollaan, tällä hetkellä tuntuu ottavan aivoon vähän niin kuin kaikki.

Tyyppi numero kolmonen kävi sieltä pesukoneliikkeestä meillä, ja totesi, että koneessa ei ole mikään vikana, ”Tällaista pientä kiusaa tämä kone vain tekee, kyllä se siitä lähtee toimimaan” tuo suuri mestari totesi, ja paukautti konetta kämmenellään vielä varmemmaksi vakuudeksi. Yritin inistä vastaan, mutta kun ei siinä kerran ole mikään niin ei sitten. Onhan tuo tosin nyt toiminut ihan normaalisti, mutta eipä me kyllä Miehen kanssa sitä koneen temppuilua kuviteltukaan, eikä tuollainen käsittääkseni kuulu minkään pyykkikoneen normaaliin toimintaan, että…

No, toistaiseksi ollaan nyt pärjätty koneen kanssa (taas vaihteeksi) ihan hyvin, eikä ongelmia ole nyt esiintynyt, kuten jo sanoinkin. Mies sai kuitenkin minut vakuutettua siitä, että mikäli näitä ongelmia vielä esiintyy ja mikäli koneessa ei edelleenkään ole mikään, me ostamme uuden koneen. Tietysti on toivottavaa, ettei se tilanne tule vastaan ihan heti…

Hmm – jospa lakkaisin valittamasta välillä ja kertoisin teille jostain mukavasta? ;) Vaikkapa siitä, että mystinen korttikirjeen lähettäjä paljastui yhdeksi lähistöllä asuvaksi naisihmiseksi. Sama henkilö oli muistanut koko korttelin taloja (näitä ei tässä ihan hirveästi ole) suunnilleen samanlaisella paketilla, viereisellä tontilla asuva naapuri kertoi. Että kaipa se sitten oli hän, joka meitäkin muisti. Oli kyseinen rouva puhellut jollekin toiselle naapurille halunneensa ilahduttaa lähistöllä asuvia ihmisiä tällaisella pienellä lähetyksellä, ja samalla säästää meidät/heidät mm. joulukorttien ostamisen vaivalta. Kyseinen rouva on sellainen likemmäs seitsemänkymppinen, vähän semmoinen hassu, mutta mukava, pullantuoksuinen mummeli. Tätä en kyllä ihan heti olisi arvannut, ja enpä oikeastaan olisi voinutkaan, kun nuo tämän paikkakunnan sisällä lähetettävät kirjeet leimataan reilun sadan kilometrin päässä. Täytyykin kiittää tuota vanhaa rouvaa sitten kun taas tavataan.

Vauvakin pyrkii pystyyn. Kun häntä nostaa istumaan, hän pynnää väkisellä itsensä seisovaan asentoon ja hihkuu vain. Eipä sitä kyllä oikein näin pientä vauvaa taida uskaltaa seisottaa, eikä kyllä ole vielä tarviskaan, eihän tämä pirpana osaa vielä kunnolla istuakaan. Vähän vissiin kiire pienellä.

Minäpäs lähden nyt paarustamaan lähikauppaan – ja tuonne ihanaan vesisateeseen – ja jatkan taas paremmalla ajalla.

Ps. Mitäs teidän viikonloppuunne kuuluu?