Aamu alkoi kerrassaan loistavasti. Kävelin ovesta ulos hakemaan lehteä – ja kaaduin korkoni juututtua yhteen pikku koloon suoraan laatoituksen perään pykätylle asfaltinpätkälle, jossa on sellainen kuoppamainen kohta, joka oli tietenkin sateen jäljiltä täysin veden vallassa. Kastuin, ruhjoin toisen kätenikin. Jos olen ihan rehellinen, niin hirnuin itsekseni miettiessäni, miltä mahdan näyttää. Sadatteluni ja nauruni kuullut Mies kävi myöskin kurkistamassa tapahtumien kulkua, ja totesi, että kyllähän häntä vähintäänkin erikoinen näky tuossa pihalla odotti.

Päätin illalla, että tämän päivän toinen nimi saa luvan olla Positiivisuus. Koetan keksiä jokaisesta asiasta enemmän positiivista kuin negatiivista sanottavaa, sillä minusta itsestäni tuntuu, että valitan ja vingun liikaa, niin blogissa kuin tosielämässäkin. Kukapa sellaista jaksaisi loputtomiin lukea – tai kuunnella?

Siispä toikkaroinnistani huolimatta hymyilen, olen hyvällä mielellä ja toivotan kaikille oikein mukavaa lauantaiaamua!