Joinakin päivinä tuntuu siltä, kuin raahaisi kivirekeä perässään.

Taapero kiukuttelee. Ei halua syödä, ei halua juoda, mutta ei olla syömättä tai juomattakaan. Ei halua, että vaihdetaan vaippa, mutta ei viihdy vanhallakaan vaipalla. Ei halua nukkua päiväunia, mutta ei pärjää ilmankaan. Ei halua istua rattaissa, vaan eipä maistu kävelykään. Ei halua käydä kylvyssä tai suihkussa, mutta ei voi olla käymättäkään.

Haluaa että luetaan, mutta ei halua kuunnella. Haluaa, että syötetään – mutta haluaa syödä myös itse. Juomalasista ei ole mukava juoda, mutta eipä ole nokkamukistakaan – ja tuttipullo se vasta kaiken pahan alku ja juuri onkin, joskin joinain kertoina mikään ei vedä sille vertoja.

Jos vanhemmat kieltävät, tai kovasti suututtaa, iskeytyvät pienet hampaat käsivarteen niin lujasti että siinä isolla miehelläkin alkaa pidemmän päälle vesi silmistä tiristä. Toinen vaihtoehto on raivokas ”TäätääTÄÄTÄÄÄÄ!!!!!!” joka huutoitketään sellaisella volyymilla, että korvatulpille olisi käyttöä.

Kolmas vaihtoehto on muuten vain yleistä narinaa, kitinää ja kiukuttelua, kun mikään ei ole hyvä. Kun tuo typerä äitikin yrittää laittaa mua nukkumaan, vaikka ei kiinnosta pätkääkään, potkin ennemmin vaikka näitä seiniä. Tum, tum, tum. Voisinkin muuten heittää unitutin, tyynyn, peiton ja pari pehmolelua tuohon lattialle, sittenhän äidin on pakko tulla nostamaan ne!

Elämä on tosiaan välillä yhtä taistelua, ja tänään on taas ollut sellainen päivä. Yksi syy tämänpäiväiseen epämukavuuteen löytynee kuitenkin Taaperon ikävänsorttisesta flunssasta, joka ei ota parantuakseen millään ja jonka vuoksi hän ei juuri nyt ole ihan parhaimmillaan (niin kuin ei kukaan muukaan kipeänä).

Koetan siis ymmärtää, jaksaa, venyttää pinnaani entisestään. Joskus tämä riittää, toisinaan taas ei. Panen tämän kuitenkin inhimillisyyden piikkiin, kanavoin ärtymykseni johonkin ääneni korottamista järkevämpään ja houkuttelen Taaperonkin siihen mukaan. Tosin yleensä Vauveli alkaa itkeä aina sillä samaisella sekunnilla ;) Olenkin havainnut parhaaksi ottaa Vauvelin heti kättelyssä leikkiin – tai mikä sitten onkaan käynnissä – mukaan.

Olen muuten huomannut, että päivät ovat helpompia, mikäli on mahdollisuus ulkoilla ja olla pihalla. Tänään Taaperon flunssan keskelle on ilmaantunut myös lämpöä, joten olen ajatellut, että lienee parempi pysytellä toistaiseksi sisätiloissa. Jos vain saisin tuon ”ylimääräisen” lämmön katoamaan…

Kyllä se nyt on taas niin, että minun on lähdettävä suunnistamaan ääntä kohti – Vauveli taisi herätä, ja on nyt pahemman kerran suutuksissa, kun ei herättyään nähnytkään sitä, joka hänet viereensä nukutti.

Jatketaan myöhemmin.